Hei! Olen Mari Kivinen, 41-vuotias tutkija ja projektipäällikkö. Olen tottunut verkostoissa toimija ja kiinnostunut ihmisistä osana maailman suuria muutostrendejä ja niihin sopeutumista. Meillä on väistämättä edessämme monia yhteiskunnan muutoksia, joita ajavat ilmastonmuutos, luontokato, digitalisoituminen, raaka-aineiden riittävyys, hyvinvointivaltion kriisi ja muuttunut maailmanpolitiikka. Haluan osaltani olla mukana luotsaamassa Suomea ja Helsinkiä läpi näiden haasteiden ja olla tekemässä päätöksiä tutkittuun tietoon pohjautuen ja avoimesti muutokseen suhtautuen. Minun Helsinkini on avoin kaupunki, jossa on rohkeutta tarttua uudistavasti isoihinkin haasteisiin.

Tärkeimmät teemani kuntavaaleissa 2025:

Mahdollisuuksien tasa-arvon edistäminen

Helsingin väestömäärän odotetaan kasvavan n. 200 000 henkilöllä vuoteen 2050 mennessä. Kasvu perustuu erityisesti ulkomaan muuttoliikkeeseen. Tämä luku huomioon ottaen kaupunki ei voi säästää kotouttamisen palveluista vaan niiden on oltava yksi prioriteettialue kaupungin budjetissa. Lisäksi Helsingin kehittymisen kannalta on ensiarvoisen tärkeää pyrkiä estämään segregaatiota. Maahanmuuttajat ovat usein nuoria ihmisiä, joilla on energiaa ja unelmia. Helsingin täytyy purkaa rakenteita, jotka estävät erilaisista lähtökohdista tulevia ihmisiä saavuttamasta hyvää elämää ja täyttä potentiaaliaan. Lisäksi Helsingin viestintämateriaaleissa ja kaupunkilehdessä on nykyistä paremmin huomioitava erilaiset kulttuuritaustat.

Helsingissä on tärkeää panostaa erilaisista kulttuuritaustoista tulevien vuorovaikutukseen ja yhteiseen toimintaan. Suurien tapahtumien sijaan panostaisin enemmän kaupunginosatason ja mikrotason toimintaan. Näillä tasoilla saadaan todennäköisesti pysyvämpää kehitystä aikaan kuin massatapahtumissa.

Kirjastot ovat yksi Helsingin tärkeimmistä ilmaisista ja tasa-arvoa edistävistä palveluista. Ajattelen, että kirjaston henkilöstö on tärkeässä roolissa erityisesti lasten, nuorten ja erityisryhmien lukukasvatuksessa, kirjastossa viihtymisessä sekä matalan kynnyksen yhteisöllisyyden luomisessa.

Koulutus ja varhaiskasvatus

Pienten lasten ja koululaisten hyvinvoinnin turvaaminen tulee olla yksi Helsingin ydintavoitteista. Tämä tulee ehkä kalliimmaksi nykyhetkessä, mutta todennäköisesti taloudellisesti ja inhimillisesti halvemmaksi tulevaisuudessa. Lasten turvallisuuden tunne rakentuu heille soveltuvista tiloista ja ympäristöstä, pysyvyydestä sekä henkilökunnan hyvinvoinnista. Pienemmissä yksiköissä nämä tekijät toteutuvat lähtökohtaisesti helpommin kuin isoissa yksiköissä.

Nykyisessä varhaiskasvatuksen vaikeassa hoitajatilanteessa ja suuntauksessa kohti suuria päiväkoteja, tulisi hyvin pienten lasten hoitamista kotona tukea jonkin verran. Alle kolmivuotiaat lapset tarvitsevat intensiivistä hoivaa, mutta myös turvallisuutta ja pysyvyyttä. En ole vakuuttunut siitä, että nykyinen varhaiskasvatus pystyy takaamaan nämä edes suurimmalle osalle lapsista.

Helsingissä tulisi siirtyä painotettujen luokkien sijaan kohti oppiainekohtaisia tasoryhmiä. Tämä mahdollistaisi oppilaan oppimisen kussakin aineessa hänelle sopivalla tasolla siten, että osaavat oppilaat saavat tarpeeksi haastetta ja enemmän tukea tarvitsevat tukea. Tasoryhmien välillä siirtyminen pitäisi olla mahdollista oppimistulosten muuttuessa.

Lähiluonto ja rakentaminen

Lähiluonto tarjoaa asukkaille virkistystä ja lisää monimuotoisuutta, mutta se toimii myös viilentäjänä ilmastonmuutoksen myötä yhä lämpenevissä kesissä. Lähiluonnon suojelemiseksi purkaisin sääntelyä, joka rajoittaa rakennusten korkeutta. Vapauttaisin siis mahdollisuutta rakentaa korkeammalle ja lisätä näin maapinta-alan käyttötehokkuutta. Helsingin väestömäärä kasvaa väestöennusteen mukaan noin 200 000 henkilöllä vuoteen 2050 mennessä. Tämä tarkoittaa sitä, että rakentaminen tulee kaupungissa jatkumaan seuraavat 25 vuotta intensiivisenä. Huolimatta väestönkasvun ja tarvittavan rakentamisen paineesta ajattelen, että lähiluontoa on pääosin suojeltava rakentamiselta.