Liberaalipuolue löysi 259 miljoonalla leikattavaa OKM:n hallinnonalan Veikkaushäviörahojen kohteista

Valtion tehtävien laajuuden kriittinen arviointi on tarpeen. Liberaalipuolue leikkaisi pois 57 % Opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalla maksettavista, Veikkauksen rahapelien tuotoilla kustannettavista menoista. Riippuvuus valtion rahoituksesta on uhka Suomen vapaalle kansalaisyhteiskunnalle.

22.10.2021

Sanna Marinin johtama Suomen hallitus oli kevään budjettiriihessä sopinut Veikkauksen edunsaajien valtionrahoituksen vähentämisestä rahapelituottojen pienennyttyä. Asia eteni jo niin pitkälle, että vastuuministeri Antti Kurvinen ehti esitellä suunniteltuja leikkauskohteita 12.10.2021 pidetyssä tiedotustilaisuudessa. Kuten tunnettua, asiasta syntynyt mediakohu sai hallituksen tahtotilan nopeasti horjumaan, ja suunnitellut leikkaukset peruttiin.

Liberaalipuolue katsoo, että leikkausten peruminen oli erittäin harmillista. Vaikka pidimmekin vähennyksiä maltillisina, olivat ne silti mielestämme oikeansuuntaisia. Erityisellä ilolla tervehdimme tiettyjen tukien, kuten paljon esillä olleen vähälevikkisen kirjallisuuden ostotuen ja kulttuurilehtien tilaustuen, suunniteltua lopettamista. Käsillä oli harvinaislaatuinen mahdollisuus karsia edes muutama rönsy yhä useammalle elämänalueelle laajentuvan valtion repertuaarista. Lisäksi näemme, että toimintojen kokonaan lopettaminen on useimmiten “juustohöylää” parempi tapa leikata: tärkeiksi nähdyt toiminnot on syytä rahoittaa kunnolla, mutta toisarvoisiin ei puolestaan kannata uhrata euroakaan.

Hallituksen leikkausten peruunnuttua päätimme laatia oman, vaihtoehtoisen leikkauslistamme seuraavien periaatteiden mukaan:

Ensiksi, Liberaalipuolue on aina perustamisestaan lähtien kannattanut rahapelituottojen siirtämistä valtion yleiskatteelliseen budjettiin ja normaalin parlamentaarisen harkinnan piiriin. Käsittelemme menoja listassamme siten kuin ko. muutos olisi toteutettu. Emme kohdista rahaa muutamiin menokohtiin siksi, että katsomme että kyseiset toiminnot on jo rahoitettu toisaalla budjetissa. Olemme ottaneet huomioon muualla budjetissa tehtävän menolisäyksen esittämiemme leikkausten kokonaissummaa laskettaessa. Näin on toimittu mm. etsivän nuorisotyön kanssa.

Toiseksi, olemme tietoisia, että jotkin esittämistämme toimintojen lakkauttamisista kohdistuvat lakisääteisiin tehtäviin. Eduskunnalla on kuitenkin sen enemmistön niin halutessa kaikki valta muuttaa kyseisiä tehtäviä tai lakkauttaa ne kokonaan. Todellisuudessa useiden lakien muuttaminen vaatisi luonnollisesti niiden valmistelemista, eivätkä esittämämme leikkaukset siitä johtuen ehtisi mukaan ensi vuoden budjettiin. Haluamme kuitenkin esittää tarjoamamme vaihtoehdon hyvin konkreettisesti, joten ohitimme tämän ajallisen haasteen listaa laatiessa.

Kolmanneksi näemme riippuvuuden valtion rahoituksesta uhkana vapaalle kansalaisyhteiskunnalle. Järjestöille, seuroille ja asemansa jo varmistaneille taiteiden edustajille päätyvät tuet sementoivat nykyisiä rakenteita ja palvelevat status quoa terveen uudistumisen ja kansalaisten palvelemisen sijasta. Tämän vuoksi haluamme mm. korvata urheiluseuroille maksettavat liikunnan kansalaistoiminnan avustukset suoraan maamme nuorille osoitettavilla palveluseteleillä. Samalla haluamme vapauttaa taiteen valtionrahoituksen kahleista, jotta se voi vapaasti kritisoida yhteiskuntaa. Leikkausten kompensoimiseksi tekisimme muuhun lainsäädäntöön muutoksia entistä laajemman joukkorahoituksen sallimiseksi myös yksityishenkilöille, jotta taiteiden omaehtoinen rahoittaminen olisi nykyistä helpompaa.

Neljänneksi katsomme, ettei eri menokohteiden välistä keskinäistä vertailua (tai vastakkainasettelua) ole tehty riittävästi. Vaihtoehtona esimerkiksi taiteiden rahoitukselle on aina jokin muu menokohde, kuten vaikkapa jokin ilmastoinvestointi, tieverkon korjausvelan vähentäminen tai parempi vanhustenhoito. Samaa vaihtoehtoiskustannusten vertailua täytyy tehdä myös verotuksen tasoon nähden. Yleisenä periaatteena voidaan todeta, että viimeisen julkisen vallan käyttämän euron täytyy tuottaa enemmän hyvinvointia kuin sen verottaminen kansalaisen kukkarosta tuhoaa. Me Liberaalipuolueessa uskomme vakaasti, että valtio on jo kauan sitten ylittänyt kyseisen rajan.

Viidenneksi, ja kenties tärkeimpänä seikkana, haluamme herättää listallamme keskustelua valtion tehtävistä ja niiden laajuudesta. Me Liberaalipuolueessa ajattelemme, että valtion tehtävä on tuottaa sellaisia hyödykkeitä ja palveluita, joiden tuotannossa markkinat eivät syystä tai toisesta onnistu kovin hyvin, sekä taata kaikille perustoimeentulo. Valtion tehtävä ei sen sijaan ole taata kenellekään työpaikkaa, kuten se tässä Veikkaustuottojen kontekstissa tekee erilaisten tukiaisten ja apurahojen kautta. Valtion tehtävä ei myöskään ole valita voittajia markkinoilta, kuten se nyt tekee mm. elokuvatuotannossa tai jo mainittujen urheiluseurojen kohdalla. Liian laaja valtio heikentää mahdollisuuksia kansalaisten omaehtoiseen toimintaan ja kaventaa yksilönvapauksia.

Edellä kuvattuja periaatteita noudattaen löysimme Veikkauksen edunsaajien rahoituksesta leikattavaa yhteensä 259 miljoonaa euroa verrattuna samaan vuoden 2021 talousarvioon, jota Opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM) käytti omassa rahoitusvähennysten kohdennuksessaan. Vuosittaisen rahoituksen kokonaismäärä vähenisi siten Liberaalipuolueen vaihtoehdossa 414 miljoonasta eurosta 150 miljoonaan euroon, ja kohdentuisi seuraavasti:

Tieteen rahoitusta leikkaisimme n. 7,5 miljoonaa euroa. Suomen Akatemian ja tieteen kansainväliseen yhteistyöhön kohdennetut varat pitäisimme OKM:n alkuperäisestä ehdotuksesta poiketen vuoden 2021 talousarvioesityksen mukaisella tasolla. Perustutkimuksen rahoittaminen kuuluu ilman muuta valtion ydintehtäviin. Säästöjä sen sijaan löysimme ulkomailla sijaitsevista tiedeinstituuteista ja poliittisista ajatuspajoista, joiden tuet lakkauttaisimme. Rahapelituottojen tieteenrahoituksen osuudesta leikattavaa löytyi 9,8 %.

Taiteiden rahoituksesta leikkaisimme n. 162,5 miljoonaa euroa, joka vastaa 85 % taiteen rahoituksesta rahapelituotoilla. Säilyttäisimme kulttuuria tallentavien laitosten, kuten museoiden ja kansallisgallerian rahoituksen, kuten myös arvokkaiden kulttuuritilojen ja -kiinteistöjen kunnossapitoon suunnatut erät. Myös demokratian kannalta tärkeää tiedonvälitystehtävää hoitava kirjastolaitos jätettäisiin säästöjen ulkopuolelle. Sen sijaan kulttuurin “tuottaminen” on nähdäksemme parasta rajata pois valtion rahoituksen piiristä vapaan kansalaisyhteiskunnan tehtäväksi. Säilyttäisimme ainoastaan saamelaisen kulttuurin edistämiseen ja selkokielisen kirjallisuuden tuottamiseen suunnatut avustukset, koska todennäköisesti niitä ei pystytä tuottamaan lainkaan ilman julkista tukea.

Liikunnan rahoituksesta leikkaisimme 55 miljoonaa euroa, eli 51 %. Poistaisimme kaiken tuen huippu-urheilulle, joka ei nähdäksemme kuulu lainkaan valtion tehtäviin. Samoin nollaisimme tuet liikuntajärjestöille, ja suuntaisimme liikunnan kansalaistoiminnan tuet uudelleen seura-avustusten sijasta nuorille jaettaviin palveluseteleihin, jotta liikunnan kuluttajien ääni kuuluisi nykyistä paremmin.

Nuorisolle Veikkaustuotoista jaetut tuet lakkauttaisimme kokonaan. Etsivään nuorisotyöhön ja nuorisotyön valtionosuuksiin kohdistuvat leikkaukset kompensoitaisiin kuitenkin muualla budjetissa, mikä huomioiden leikkausta kertyisi noin 34 miljoonaa euroa eli 87 % rahapelituotoilla nykyisin rahoitetusta summasta. Esimerkiksi valtakunnallisten “nuorisojärjestöjen” tuet muodostuvat suurimmaksi osaksi tukiaisista eduskuntapuolueiden nuorisojärjestöille ynnä muille poliittisille toimijoille. Nämä lakkauttaisimme välittömästi. Emme myöskään käsitä, mihin tarvitaan 9 miljoonalla rahoitettavaa nuorisotilastot.fi -palvelua, koska maassamme toimii erinomaisen pätevä Tilastokeskus, jonka tehtäväksi tilastojen koostamisen toiminnon voi huoletta uskoa.

Tulemme lähipäivinä julkaisemaan tarkemman katsauksen jokaisesta yllä listatusta leikkausten osa-alueesta yksityiskohtaisimpine perusteluineen.

Lopuksi on todettava, että tämä Opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalaa koskeva leikkauslistamme kattaa ainoastaan osan (0,4 miljardia) kaikista Veikkauksen rahapelien tuotoilla rahoitettavista tuista. Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalla on lähes vastaava 0,3 miljardin euron summa, ja myös Maa- ja metsätalousministeriön alalla n. 64 miljoonaa, josta jaetaan julkista tukea vielä mm. raviurheilulle.

Valtion koko budjettiin suhteutettuna tarkastelimme tässä vasta 6 promillea valtion arvioiduista menoista vuonna 2022. Laajentamalla tarkastelua lisää karsittavaa löytyisi takuulla miljardikaupalla mm. yritys- ja aluetuista. Toivoaksemme olemme tällä rajoitetullakin katselmuksella onnistuneet osoittamaan ainakin sen, että Suomen politiikassa on tarjolla vaihtoehtoja, ja että kriittisellä tutkiskelulla julkisista menoista löytyy runsain mitoin ei-niin-kovin-välttämättömiä kustannuksia.

Liberaalipuolueen työryhmän puolesta,

Lassi Kivinen, puoluevaltuuston jäsen

Aarne Leinonen, puoluesihteeri



Liberaalipuolue: Hallituksen esitys uudeksi arpajaislaiksi on susi jo syntyessään


Peliongelmaisten asialla olevat kansalaisaktivistit ovat ansiokkaasti tuoneet julkisuuteen Veikkauksen moraalisesti kyseenalaiset toimintatavat. Suuri yleisö on saanut kuulla totuuden maassamme vallitsevasta “veikkauskratiasta”, jossa hyväntekeväisyyden kaapuun verhoutuen jaetaan vähäosaisten varoja poliitikkojen ja heidän lähipiiriensä kansoittamille järjestöille. Asia on puhuttanut maamme puolue-eliitissä asti (esim. https://www.hs.fi/talous/art-2000008106058.html), eikä syyttä. 

Veikkauksen monopoliasema perustuu rahapelaamisen sosiaalisten ja terveydellisten haittojen vähentämiselle. Aihetta seuraaville ei liene epäselvää, että Veikkaus pikemminkin pyrkii voittojensa maksimointiin keinoja kaihtamatta. Puheet vastuullisuudesta ovat olleet pelkkää sanahelinää, viikunanlehti, joka on viimein kansalaisyhteiskunnan ansiosta pudonnut. 

Hallitus on antanut tänään 23.9.2021 eduskunnalle esityksen arpajaislain uudistamisesta

(esim. https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/d4d4663d-a1fd-4688-94ed-e2f28268127a).

Uudistuksessa on käymässä juuri kuten moni pelkäsi: se ei puutu juurikaan uhkapelaamisen ongelmakohtiin, vaan pääasiassa pyrkii rajoittamaan ulkomaisten toimijoiden mahdollisuuksia toimia maassamme. Vastuullisuutta esitetään vahvistettavaksi tekemällä peleihin tunnistautumisesta pakollista ja muuttamaan markkinointia maltillisemmaksi. Molemmat ovat heikkoja keinoja, jotka eivät kestä lähempää tarkastelua. 

Pakollinen tunnistautuminen lähinnä rajaa pelaamisesta ulos satunnaispelaajat jättäen Veikkauksen asiakkaiksi ydinryhmän, peliongelmaiset, joille on tunnistautumisen avulla saatavan entistä tarkemman asiakastiedon avulla entistä helpompi markkinoida entistä koukuttavampia pelejä. 

Markkinoinnin maltillistaminen on tyhjä lause vailla konkretiaa. Mainonnan rajoitukset koskevat käytännössä vain ulkomaisia toimijoita. Kuitenkin ylivoimainen valtaosa uhkapelimainonnasta maassamme on nimenomaan Veikkauksen mainontaa, mikä tulisi jatkossakin olemaan yhtiön omavalvonnan piirissä. Samaan aikaan Veikkaukselle ollaan sallimassa ongelmallisiksi tiedettyjen vedonlyöntipelien markkinointi. Kuvainnollisen kaalimaan vartijaksi ollaan siis jälleen asettamassa se sama pukki, joka tuhosi edellisenkin sadon. 

Tehokkaat uhkapelihaittojen ehkäisykeinot loistavat lakiesityksessä lähinnä poissaolollaan. Nykyisen monopolijärjestelmän kenties räikeimpään moraaliseen epäkohtaan, raha-automaattien hajasijoitteluun, ei uudistuksessa puututa käytännössä lainkaan. Maailmanlaajuisesti poikkeukselliset markettikasinot ovat kaikesta päätellen liian tuottoisia purettavaksi.

Niiden aiheuttama inhimillinen kärsimys ei nähtävästi ole hallituspuolueille sydämen asia, vaikka ne vaalien alla aina kauniisti välittämisestä puhuvatkin.

Myöskään toista Suomen rahapelipolitiikan kipeästi tarvitsemaa tervehdyttämiskeinoa, veikkaushäviörahojen ja niistä hyötyvien edunsaajien kytköksen purkamista, ei esityksestä löydy. Tämä on valtava pettymys. Ainoastaan tuottojen korvamerkinnän purkamisen kautta valtio voi vapautua omasta uhkapeliriippuvuudestaan, ja keskittyä vihdoin siihen, minkä olisi pitänyt aina olla rahapelipolitiikan ainoa päämäärä:pelaamisen haittojen torjumiseen. 


Liberaalipuolue on jo pitkään vaatinut ohjelmassaan Suomen rahapelipolitiikan kokonaisvaltaista uudistamista.

 hallitukseen, jotta se palauttaisi arpajaislakiesityksen uudelleen valmisteltavaksi, ja että uudistuksen kantavaksi ajatukseksi otettaisiin peliongelmien ehkäisy Veikkauksen tuottojen suojelun sijasta.

Mikäli hallitus ei kuitenkaan vedä nykymuotoista esitystään takaisin, niin se väistämättä asemoi itsensä historian väärälle puolelle kannattamaan heikompien riistoa. Yksi asia on ainakin silloin täysin varmaa: tämä hallitus ei ole heikko-osaisten asialla.

Lisätietoja
Aki Kivirinta

Liberaalipuolueen puheenjohtaja

aki.kivirinta@liberaalipuolue.fi

Aarne Leinonen

Liberaalipuolueen puoluesihteeri

aarne.leinonen@liberaalipuolue.fi



Liberaalipuolue – Vapaus valita r.p.
Lausunto 22.9.2021


Liberaalipuolue kannattaa HKL:n yhtiöittämistä

HKL yhtiöittäminen tukee pääkaupunkiseudun yhtenäisen joukkoliikenneratkaisun toteuttamista. Se mahdollistaa Espoolle ja Vantaalle omistusosuuden ja siten suuremman kannusteen tuottaa raidepohjaista joukkoliikennettä pääkaupunkiseudulla. Vastaava yhtiöittäminen on toteutettu jo muissa Suomen kaupungeissa, miksei siis Helsingissäkin.

Lisäksi yhtiöittäminen on perusteltua jo kilpailulainsäädännön noudattamisen vuoksi. Helsingin kaupungin liikelaitoksena HKL ei voi osallistua seudullisen raideliikenteen kilpailutukseen kuntalain vuoksi. Koska Suomi on vapaa markkinatalous ja raideliikenne on pääkaupunkiseudulla kannatettavaa, on yhtiöittäminen perusteltua.

Liberaalipuolue kannattaa markkinaehtoista raideliikennettä ja kilpailua kuluttajien eduksi.

Liberaalipuolue paheksuu Kokoomuksen ja Vihreiden hiljaisuutta ajamansa markkinaehtoisen ratkaisun puolustamisessa. 

Lisätietoja
Aki Kivirinta

Liberaalipuolueen puheenjohtaja

aki.kivirinta@liberaalipuolue.fi

Aarne Leinonen

Liberaalipuolueen puoluesihteeri

aarne.leinonen@liberaalipuolue.fi




Liberaalipuolue – Vapaus valita r.p.
Lausunto 30.1.2020

Hallituksen päästötavoitteet uhkaavat liikkumisen vapautta?

Taustaa

Iso-Britannian pääministeri, lady Margaret Thatcher piti YK:n yleiskokouksessa 8.11.1989 eli yli 30 vuotta sitten yhden inspiroivimmista puheistaan, jonka aiheena oli ilmastonmuutos. Hänen puheestaan käy selvästi ilmi jo tuolloin tieteellisiin faktoihin pohjautuen, mitä on tapahtumassa, mikä aiheuttaa muutoksen ja miten siihen pitää reagoida.

Mitä poliittinen järjestelmämme on saanut aikaiseksi sen jälkeen, paitsi virheen toisensa perään. Kioton katastrofin, Pariisin flopin ja tuhoisan Energiawenden? Kun tarkastelee Marinin hallituksen ja muun poliittisen johtomme moraaliposeerausta ja hyvesignalointia puuttumatta olennaisiin asioihin, ei voi kuin ihmetellä.

Faktoja päästöjen kasvusta

Suomen kolme ehkä parasta asiantuntijaa asiassa ovat Maailman ilmatieteen järjestön WMO:n pääsihteeri Petteri Taalas ja St1 Groupin hallituksen puheenjohtaja Mika Anttonen sekä ilmastonsuojelusta polittisena prosessina väitöskirjansa tehnyt Eija-Riitta Korhola. Heidän yhteinen viestinsä on, että meidän pitää luopua fossiilisista polttoaineista.

Eri puolilla maapalloa ongelmat ovat erilaiset. Maailman väestönkasvu lisää kulutuksen ja päästöjen määrää väkiluvun kasvaessa miljardilla joka 15. vuosi. Suomessa väkimäärä kuitenkin on kääntymässä laskuun. Ruoan hiilijalanjälki on oleellinen asia globaalisti, kun taas meillä kuluu merkittävästi energiaa lämmitykseen ja liikkumiseen. Elintason noustessa suurten lukujen raakaa todellisuutta on lentoliikenteen kasvu 3 % joka vuosi. Kunkin maan kannattaa keskittyä niihin keinoihin, jotka purevat siinä toimintaympäristössä parhaiten.

Suomen kokonaispäästöistä liikenteen osuus on noin viidennes ja tästä henkilöautoliikenteen osuus noin puolet. Nyt hallitus aikoo iskeä kovimmin tämän segmentin kimppuun.

Harvaan asuttu Suomi ei voi vaikeuttaa liikkumista liikaa

Mikä ratkaisuksi? Autojen sähköistäminen tai biopolttoaineet voivat olla osa ratkaisua oikein mietittynä, mutta ne eivät riitä kansallisen vähennysvelvoitteemme saavuttamiseksi eivätkä ole keinoina suinkaan ongelmattomia.

Liikenteen sähköistämistä on myös esitetty. Nykyiset akut tarvitsevat kolmea kriittistä metallia; litiumia, kobolttia ja nikkeliä. Näihin kaikkiin liittyy merkittäviä eettisiä- ja ympäristöongelmia. Etelä-Amerikan litiumkolmio on yksi maailman tärkeimpiä tuotanto-alueita. Sieltä saatava litium vaatii noin kaksi miljoonaa litraa vettä per litiumtonni. Yhdestä tonnista litiumia saadaan tarvittava litium viiteenkymmeneen henkilöauton akkuun. Kahden miljoonan alkalimetallin pilaaman vesilitran kustannuksella. Koboltin tunnetuista varoista 60 % sijaitsee Kongon demokraattisessa tasvallassa. Koboltti on niin myrkyllistä, että paljaan ihon kanssa reagoidessaan polttaa Ihoa. Kongossa lapsityövoiman käyttö kobolttialueilla on yleistä. Lisäksi uusien kaivosten tieltä Kongon sademetsiä poltetaan vauhdilla, joka saa Amazonasin palot näyttämään makkaranuotioilta. Suurista autonvalmistajista BMW onkin jo asettanut Kongon koboltin boikottiin. Nikkelin jalostuksessa on omat haasteensa, kuten hyvin tiedämme. On kuitenkin muistettava, että Euroopan autoalan liiton puheenjohtaja Roberto Vavassori (CLEPA) on todennut, että vaikka kaikki EU:n alueen autot sähköistettäisiin yhdessä yössä, vaikutus CO2 päästöihin olisi globaalilla tasolla vain 0,4 %

Johtavat hallituspuolueet asettuvat sähköautovimmassaan tukemaan ekologista vesikatastrofia Etelä-Amerikassa, sademetsien tuhoa ja lapsityövoiman käyttöä Kongossa ja nikkelin aiheuttamia ympäristöhaasteita.

Biopolttoaineet ovat hyvä apukeino ja kykenevät hyödyntämään nykyistä moottori- ja jakeluinfraa. Emme kuitenkaan pääse lähellekään vähennysvelvoitteita uhraamatta hiilinieluihin tai ravinnontuotantoon käytettävää maa-alaa rajusti. Myöskään jätepohjaisen biodieselin tuotantoon hyödynnettäviä raaka-aineita ei ole riittävästi. Palmuöljydieselkatastrofin ei pidä toistua.

Hallituksen suunnitelmat hankaloittavat kohtuuttomasti suurten kaupunkien ulkopuolella asumista. Vapaus liikkua, vapaus asioida ja käydä töissä vaativat kaikki kulkemista paikasta toiseen. Emme voi rangaista kohtuuttomasti haja-asutusalueita, etenkin jos haluamme pitää kiinni työllisyystavoitteesta.

DAC-suorasieppausmenetelmä

DAC-menetelmässä ilmassa oleva CO2 kierrätetään hiilineutraalina polttoaineena korvaten fossiilisia polttoaineita. Samalla saavutetaan merkittäviä pienhiukkaspäästöjen vähentäminen. Näin saavutamme merkittävän liikenteen päästöjen vähentämisen; ei pelkästään henkilöautoliikenteen, vaan myös raskaan ja lentoliikenteen osalta.

Miljoona tonnia vuodessa sieppaavaa DAC-laitosta, joka muuten vastaa 40 miljoonaa puuta, rakennetaan jo, kuinkas muutenkaan kuin Kaliforniaan. Sen sieppaamasta hiilidioksidista jatkojalostetaan synteettistä raakaöljyä käytettäväksi sekoitteena fossiilisen kanssa. Tämä tuottaa merkittävästi nykyisiä hiilineutraalimpia liikennepolttonesteitä, joita nykyinen moottori- ja jakeluinfra voi käyttää sellaisenaan.

Toimenpiteet, joilla pääsemme vauhtiin

Meidän on luotava kansallinen energiastrategia vuoteen 2060 ulottuvaksi, joka sisältää mm. seuraavia keinoja

  • Lämmön- ja sähköntuotannossa fossiilisten polttoaineiden mukaan lukien turpeen korvaaminen modulaarisilla ydinreaktoreilla
  • Liikenteen polttoaineiden korvaamineen hiilineutraaleimmilla ottaen käyttöön Power-to X ja/tai DAC-suorasieppausmenetelmällä.

Meidän on lopetettava moraaliposeeraus ja hyvesignalointi ja siirryttävä johtoasemaan hiilineutraalimman maailman luomiseksi. Tavan on oltava myös oikeudenmukainen koko Suomelle.

Liberaalipuolue – Vapaus valita r.p. esittää kansallisen energiastrategianeuvoston perustamista laatimaan kehityspolun ja toimeenpanosuunnitelman energiastrategiaksemme vuoteen 2060 ja mielestämme puheenjohtajistoon pitää kutsua itseoikeutetusti alussa mainitut kolme henkilöä.

Lisätietoja

Harri Kreus, Liberaalipuolueen puheenjohtaja

harri.kreus@liberaalipuolue.fi

Liberaalipuolue – Vapaus valita r.p.
Lausunto 15.3.2018

Liberaalipuolueen lausunto rahankeräyslain uudistuksesta

Rahankeräyslaki ja sen vaikutukset ovat yksi keskeinen tekijä kolmannen sektorin toimintaedellytysten turvaamiseksi maassamme. Vaikka yhdistysten toiminta olisi vapaaehtoista ja aatteellista, käytännössä yhdistystoimintaan ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen tarvitaan aina varoja.

Liberaalipuolue suhtautuu myönteisesti hallituksen esitykseen rahankeräyslakiin tehtävien kevennysten osalta, mutta pitää nykyistä esitystä edelleen riittämättömänä ja tarpeetonta byrokratiaa ylläpitävänä. Liberaalipuolue katsoo, että kaikkien laillisten tarkoitusten edistämiseen suunnattujen rahankeräysten luvanvaraisuudesta ja sääntelystä tulisi ennen pitkää luopua kokonaan. Sitä ennen puolue esittää seuraavien seikkojen huomioimista rahankeräyslakia uudistettaessa.

Rahankeräysten valvonnan ja läpinäkyvyyden edistäminen

Yhtenä keskeisenä pyrkimyksenä rahankeräystä säätelevässä lainsäädännössä on varmistaa, että kerätyt varat käytetään nimettyyn tarkoitukseen. Lisäksi tavoitteena on varmistaa, että rahojen kerääminen ja käyttäminen on tehokasta sekä asianmukaista, ja että yleisölle syntyy varmuus siitä, että lahjoitetut varat todellisuudessa edistävät esitettyä asiaa. Epävarmuus lahjoitusten asianmukaisesta ja tehokkaasta käytöstä voi laskea kansalaisten halukkuutta lahjoittaa varojaan rahankeräykseen. Perusteena tämä on sinänsä hyvä, mutta jo olemassa olevan lain ja sen täytäntöönpanon seurauksena tulee säännöllisesti esiin tapauksia, joissa väärinkäytöksiä epäillään ja toisinaan myös paljastuu. Nykyinen sääntely ei kykene reagoimaan näihin riittävällä nopeudella.

Nykyisen sääntelyn paikkaamisen sijaan Liberaalipuolue haluaisi vastuun siirtämistä enemmän lahjoittajille. Samalla mahdollistettaisiin lahjoittajataholle laajempi näkyvyys rahaa keräävien tahojen toimintaan. Sen sijaan, että viranomaiset vaativat – ennen rahankeräysluvan myöntämistä – selvitystä rahojen käytöstä, mutta eivät kuitenkaan kykene valvomaan näiden käyttöä jälkikäteen, olisi uudistuksella mahdollista vastuullistaa kansalaisia ja yhdistyksiä avoimuuteen ja rahankeräyksen laajuuden osalta joustavaan seurantaan.

Esimerkiksi jo nyt olemassa olevat puolue- ja vaalirahoituksiin liittyvät menettelyt voisivat toimia keinoina tuoda rahankeräystä tekevien tahojen varojen käyttöä ja toimintaa läpinäkyvämmäksi. Yhdistysten vapaaehtoiset ja jokaisen rahankeräyksen laatuun ja laajuuteen sopivat raportoinnit edistäisivät keräysten uskottavuutta, todennäköisesti huomattavasti enemmän kuin nykyinen lupamenettely. Lisäksi varojen kerääminen yllättäviin tapahtumiin tulisi huomattavasti nykyistä, useiden kuukausien lupamenettelyä sujuvammaksi. Koska järjestelmät ja niiden käyttöön liittyvät prosessit ovat jo olemassa, näiden laajentaminen uuteen käyttötarkoitukseen ei vaatisi valtionhallinnolta suuria resursseja.

Yleishyödyllisyyden vaatimuksesta luovuttava

Yleishyödyllisyys on käsitteenä monitulkintainen ja vaatimus rahankeräyksen yleishyödyllisestä tarkoituksesta tarkoittaa tosiasiassa valvontaviranomaiselle annettua ratkaisuvaltaa keräyksen toteuttamisesta. Myös tuloverolain soveltamisessa omaksuttu tulkinta, jonka mukaan esimerkiksi ammattiyhdistystoiminta täyttää lain tarkoittamalla tavalla yleishyödyllisyyden määritelmän, mahdollistaa yleishyödyllisen toiminnan määritelmän venyttämisen kattamaan tietyn yhteiskunnallisen ryhmän asian ajamisen. Epäselvistä ja tapauskohtaisesti tulkinnanvaraisista käsitteistä on pyrittävä luopumaan.

Digitaalisen sisällön tuottajien tukemisen mahdollistaminen

Sisäministeriön työryhmän mietinnössä on tuotu esille digitaaliset sisällöntuottajat väliinputoajina, joiden vastikkeeton tukimaksujen kerääminen ei kuulu rahankeräyslain tai joukkorahoituslain soveltamisalaan. Liberaalipuolue edellyttää, että lakia uudistettaessa ja digitaalisen sisällöntuotannon yleistyessä lainsäätäjä pyrkii mahdollistamaan monimuotoisen ansiotoiminnan. Huoli laittoman toiminnan rahoittamisen helpottamisesta ei voi olla pätevä peruste jättää digitaalisen sisällön tuottajia epävarmaan tilaan toiminnan rahoittamisen lainmukaisuudesta.

Pienkeräyksen tuottoraja poistettava

Pienten järjestöjen sekä yksityishenkilöiden rahankeräyksillä voidaan saada paljon hyvää aikaan. Sisäministeriön työryhmä helpottaisi pienkeräyksen järjestämistä siirtymällä ilmoitusluontoiseen rahankeräyslupaan, mikä on hyvä asia. Pienet järjestöt sekä yksityishenkilöt ovat silti edelleen epätasa-arvoisessa asemassa verrattuna suuriin toimijoihin. Pienkeräyksen 10 000 euron tuottoraja näyttäytyy lähinnä epäluottamuksen osoituksena pienkeräyksiä kohtaan. Vapailla kansalaisilla tulee olla vapaus lahjoittaa haluamansa summa haluamalleen järjestölle tai yksityishenkilölle ilman, että byrokratia tulee tässä vastaan.

Yhteenveto

Liberaalipuolue haluaa edistää rahankeräyksen sääntelyn merkittävää purkamista, jotta yleisöltä voidaan kerätä varoja joustavasti eri tarkoituksiin nykyistä yksinkertaisemmin. Vastikkeettoman rahankeräyksen yleishyödyllisyyden vaatimuksesta on luovuttava. Esitämme, että rahankeräyksen valvonnassa olisi siirryttävä etukäteisvalvonnasta ja -harkinnasta parempaan keräysten läpinäkyvyyteen ja kansalaisten mahdollisuuteen itse todeta keräysten asianmukaisuus. Mahdollisuuksien mukaan jo olemassa olevia tietojärjestelmiä ja toimintatapoja voitaisiin käyttää tämän tavoitteen toteuttamiseen.

Lisätietoja:

Tuomas Jaanu, Liberaalipuolueen 2. varapuheenjohtaja
Tekniikan tohtori
tuomas.jaanu@liberaalipuolue.fi

Liberaalipuolue – Vapaus valita r.p.
Lausunto 28.2.2018

Liberaalipuolueen lausunto eläinlaista

Liberaalipuolue pitää eläinsuojeluun liittyvän lainsäädännön uudistamista tärkeänä ja ajankohtaisena asiana. Hallituksen eläinsuojelulakiehdotuksessa on otettu huomioon oleellisia asioita, mutta puolueemme kokee, että tietyt osa-alueet lakiehdotuksessa vaativat tiukennusta.

Jatkuva vedensaanti

Merkittävin puute uudessa eläinsuojelulakiehdotuksessa on se, että eläinten jatkuvaa vedensaantia ei edelleenkään turvattaisi. Muun muassa Suomen Eläinlääkäriliitto toivoo, että lakiin kirjattaisiin vaatimus jatkuvasta vedensaannista valvontaeläinlääkärien työn helpottamiseksi ja eläinten hyvinvoinnin varmistamiseksi. Vaikka jo nykylaissa vaaditaan, että eläimille on tarjottava riittävästi vettä, on valvonta käytännössä mahdotonta jos vettä ei tarvitse olla jatkuvasti saatavilla. Tarkastuskäynneillä eläinlääkärit ovat eläintenpitäjän sanan varassa ja vedenpuute on havaittavissa elämistä vasta kun tilanne on jo erittäin vakava. Uusikaan lakiehdotus ei mahdollistaisi puuttumista tilanteeseen, jossa juomavettä ei ole juuri tarkastushetkellä saatavilla.

Liberaalipuolue vaatiikin, että eläimille on turvattava jatkuva vedensaanti niiden pysyvissä pitopaikoissa. Ainoastaan tällöin voidaan varmistua siitä, että eläimet eivät kärsi pitkittyneestä janontunteesta ja saavat tarvitsemansa määrän nestettä kaikenlaisissa sääolosuhteissa. Jatkuva vedensaanti turvaa myös eläinten mahdollisuuden lajityypilliseen käyttäytymiseen: eläimet haluavat usein juoda syömisen yhteydessä, ja laumaeläimet haluavat juoda yhdessä muiden kanssa. Uudessa lakiehdotuksessa hyvää on se, että ruokinnan osalta käytetään termiä ”sopivassa määrin”. Nykyään eläinten liiallinen ruokinta on yleinen ongelma, ja uusi lakiehdotus mahdollistaa puuttumisen yliruokintaan. Nykyisessä laissa käytetään termiä ”riittävä”, joka ottaa enemmän kantaa liian vähäiseen ruokintaan.

Sikojen porsitushäkit

Uudessa eläinsuojelulaissa on huolestuttavaa se, ettei porsitushäkkejä ehdoteta kiellettäviksi. On otettava huomioon, että porsitushäkki heikentää emakon hyvinvointia, estää kokonaan lajityypillisen liikkumisen sekä aiheuttaa riskejä porsaille pidentämällä emakon porsimisaikaa. Liberaalipuolue vaatii, että Suomen on otettava Ruotsista mallia ja kiellettävä porsitushäkit kokonaan maksimissaan kymmenen vuoden siirtymäajalla.

Parsinavetat

Uusi eläinsuojelulaki ei ehdota myöskään tuotantoeläinten pitoa parsinavetoissa kiellettäväksi. Liberaalipuolue näkee, että tuotannolliset ja taloudelliset syyt eivät saa perusteluna sille, että eläimen lajityypillinen perustarve liikkua ja huolehtia hygieniastaan tulee laiminlyödyksi. Myös parsinavetoista tulisi luopua maksimissaan kymmenen vuoden siirtymäajalla.

Eläinsuojeluasiamies

Liberaalipuolue vaatii myös, että eläinsuojeluasiamiehen virka on palautettava. Eläimillä tulee hyvinvointiyhteiskunnassa olla oikeus riippumattomaan suojeluun ja edunvalvontaan. Eläinsuojeluasiamiehen virka helpottaisi lain valvomista. Kansalaiset, tiedotusvälineet ja järjestöt ovat myös osoittaneet suurta kiinnostusta ja tarvetta eläinsuojeluasiamiehen viran palauttamiselle.

Eläintenpitokiellot

Lakiehdotuksessa puolueelta kiitosta saa valvontaviranomaisen oikeus tehdä tarkastus rikoslain 17 luvun 23 §:n nojalla määrätyn eläintenpitokiellon noudattamisen valvomiseksi ilman epäilyä eläimen kaltoinkohtelusta. Tulevassa laissa tulee kuitenkin korostaa, että valvontaviranomaisella tulee olla perusteltu epäilys sille, että tarkastuksen kohde pitää eläintenpitokiellon vastaista eläintä ennen tarkastukseen ryhtymistä.

Myöskään nykyisen mittaiset eläintenpitokiellot eivät tarpeeksi turvaa eläinten turvallisuutta vaan asettavat ihmisen tarpeen pitää eläintä eläimen hyvinvoinnin ylitse. On runsaasti oikeustapauksia, joissa jo eläintenpitokieltoon tuomittu toistamiseen kohtelee seuraaviakin eläimiä julmasti. Lisäksi kieltojen ei tulisi olla lajikohtaisia, sillä yhden eläimen huono kohtelu osoittaa sellaista piittaamattomuutta yleisestä eläinten hyvinvoinnista, ettei henkilöllä tulisi olla oikeutta vaarantaa muidenkin eläinten henkeä ja terveyttä.

Lisätietoja:

Tea Törmänen, Liberaalipuolueen 1. varapuheenjohtaja
MSc Animal Behaviour, University of Exeter, tohtorikoulutettava Helsingin yliopisto
tea.tormanen@liberaalipuolue.fi