2 Mikko Lehto

avainasiakaspäällikkö

Lempäälä

Olen Mikko Lehto.
44-vuotias, isä ja aviomies Sääksjärven Höytämöstä.
Olen ensimmäistä kertaa ehdolla poliittisissa vaaleissa, Liberaalipuolueen riveissä, ehdokasnumerolla 2.

Olen työskennellyt koko aikuisikäni IT-alalla erityyppisissä tehtävissä, ja sitä kautta tunnen luonnollisesti esimerkiksi digitalisaation ja digitaalisten palvelujen mahdollisuudet kunnan palvelutuotannossa erityisen hyvin. Samalla tunnistan myös hyvin myös asiat ja aiheet, joita digitalisaatiolla ei voida ratkaista. Digitalisaation avulla suurin hyöty mielestäni saadaan palveluiden tavoitettavuuden parantamisella ja matalamman kynnyksen uusilla palveluilla kuntalaisille.

Mikä minut sai politiikkaan:
Olen jo vuosia seurannut politiikkaa aktiivisesti, enemmän valtakunnan tasolla, mutta viime vuosina on minua enenemässä määrin alkanut kiinnostaa myös lähialueen asiat.

Lempäälä on kasvava kunta, ja kasvu tuo kehitystarpeita. Luonnollisesti lähialueitteni asiat, suunnitteilla olevat liikenneratkaisut, kaavoitus, lähiluonnon suunnitelmat ja tilanne sekä lasten ja lapsiperheiden asiat kiinnostavat itseäni ja kiinnostus näiden asioiden kehittämiseen saivat minut mukaan ehdolle.

Lähiluonto on minulle erityisen tärkeä asia, ja Sääksjärven alueen luonto oli itseasiassa yksi suurimmista syistä päätöksellemme muuttaa tälle alueelle.

Olemme hyödyntäneet Sääksjärven alueen järviä ja Birgitan polun laavuja perheen kanssa paljon, ja esim. parin vuoden takainen Hirvisimunan-alueen metsän tuhoaminen oli yksi sellainen asia, josta aikanaan ajattelin, että olisi kyllä kiva kuulla päätöksen taustat.
Lähiluontoon liittyvä suurin ajankohtainen keskustelu liittynee Puskiaisten oikaisuun. Itse kallistun ainakin nykyisillä pohjatiedoillani siihen, että Sääksjärvi/Kulju alueella on varmasti tärkeämpiäkin vetovoimatekijöitä, kuin uusi moottoritie. Uskon myös, että jyrän alle jäävä metsäalue olisi järkevämpää säilyttää ja hakea kasvua esim. nykyisen moottoritien reunoilta yrityksille ja mieluummin panostaa lähiluonnon suojeluun ja kunnioittamiseen kaavoituksessa, kuin kiilusilmäisesti tuhota sitä.
Toki samaan aikaan liikennesuunnittelu on tärkeää kasvun kannalta, mutta 2. kehätie ja lähiraitioyhteydet, ja ehkä tulevaisuudessa liittyminen Tampereen raitiotiehen ovat mielestäni jo sinällään riittäviä hankkeita toteutuessaan.
Kun uutta suunnitellaan, kestävä kehitys ja luontoarvot tulee ottaa suunnittelupöydällä jo huomioon. Luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen on helpompaa silloin, kun se suunnitellaan etukäteen. Jo tuhotut luontoalueet on aina vaikeampaa ja huomattavasti kalliimpaa palauttaa jälkikäteen. Eli järkevyyttä pitää olla myös luontokeskustelussa.

Vaaliteemoihini kuuluu vahvasti myös päätöksenteon avoimuus, sekä tutkittuun tietoon perustuva päätöksenteko.
Mielestäni on viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden velvollisuus perustella esimerkiksi tehtävät hankinnat hyvin, ja veronmaksajien rahaa tulee kunnioittaa. Mielestäni (ja puolueemmekin ohjelman mukaan) kuntien kuuluu keskittyä vain ydintehtäviinsä, ja pyrkiä hakemaan kustannussäästöjä paremmalla ja tehokkaammalla palvelutuotannolla ja ammattimaisesti kilpailutetuilla hankkeilla. Vaikka Lempäälän tilanne on tällä hetkellä suhteellisen hyvä, niin emme voi sivuuttaa esimerkiksi väestön ikääntymisen tuomia haasteita täälläkään. Hyvää kuntataloutta edistää kriittinen tarkastelu kaikkia kunnan hankintoja kohtaan, jotta voidaan varmistua kunnan elinvoimasta myös tulevaisuudessa.

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä vaaliteemanani on lapsiperheiden ja lasten ja nuorten hyvinvointi. Tulin itse isäksi vasta 39-vuotiaana ja lapsemme on nyt menossa esikouluun. Tätä kautta tietenkin luonnollisesti on tullut seurattua uutisointia kouluihin, lapsiin ja nuoriin liittyen ja totta kai ainakin uutisten perusteella muodostuu minullekin huolia, sekä oman lapseni, että kaikkien nykypäivän koululaisten oloista ja kouluturvallisuudesta.
On jotenkin käsittämätöntä, ettei esimerkiksi kiusaamisongelmia saada näköjään millään kuriin, ja tuntuu epäoikeudenmukaiselta, että kiusattu joutuu pahimmillaan vaihtamaan koulua ja kiusaajat saavat jatkaa häiriköintiään ja pahimmillaan löytävät uuden uhrin, johon purkaa pahoinvointiaan. Nämäkään asiat eivät automaattisesti ratkea valtuustotyössä, mutta jos jotenkin voin olla mukana tukemassa esimerkiksi kodin ja koulun yhteistyötä, ja mukana kehittämässä ja parantamassa nuorten hyvinvointia lisääviä palveluja, niin se olisi mieluisa aihe itselleni.